Liimamaali

Liimamaalia on käytetty etenkin vähäiselle kulutukselle alttiilla pinnoilla kuivissa sisätiloissa. Perinteisiä pintoja ovat katot (lauta- ja pinkopahvitetut) ja esimerkiksi puolipaneloitujen seinäpintojen yläosat.

Maalin valmistamiseen tarvitaan:
10 kg liitua
5 litraa vettä
n. 150-200 g luuliimaa

Tämä liimamaalimäärä riittää alustasta riippuen n. 20-50 m2 pinnalle.

Valmistus:
Liitua lisätään veteen hämmentämättä, kunnes liitu alkaa muodostaa veden pinnalle saarekkeen. Tämän jälkeen liidun annetaan seistä yön yli. Yön aikana liitu kostuu läpeensä, eikä sisällä kuvia kokkareita.
Liima turvotetaan pienessä vesimäärässä niinikään yön yli. Seuraavana päivänä liima liuotetaan hieman suurempaan määrään kuumaa (n. 60 asteiseen) vettä.
Liimavettä lisätään liituun niin paljon, että liimamaalin kuvutta siitä ei kankaalla kevyesti pyyhittäessä irtoa liitua. Liian vähän liimaa sisältävä liimamaali liituaa voimakkaasti, liian suuri liimamäärä taas aiheuttaa liimamaalin hilseilyä.
Liimamaalia sekoittaessa on hyvä käyttää esimerkiksi poravispilää.

Käyttövalmiin maalin tulee olla paksuudeltaan hieman jugurttia juoksevampaa. Tarvittaessa voidaan maalia ohentaa vedellä.

Maalaus:
Imevä alusta (esim. pinkopahvipinnat tai levypinnat) kannattaa ennen maalausta pohjustaa liimavedellä, jossa n. 200 g luuliimaa / 10 litraa vettä. Liian imevä pinta on hankala maalattava, sillä maali kuivuu sillä helposti liian nopeasti jättäen työsaumat helposti näkyviin.

Maalaustyössä tulee olla ripeä, jotta työsaumoilta vältytään. Maalia levitetään reilusti suurella maaliharjalla kapeahkoina kaistaleina ripeästi ja ilman taukoja. Käsiteltävä pinta on maalattava kerralla valmiiksi. Liimamaali voidaan levttää myös telalla.

Säilyvyys:
Liimamaali ei kestä säilömistä, vaan alkaa olosuhteista riippuen hajota muutaman päivän kuluessa valmistuksesta. Sälyvyytä voidaan hieman parantaa säilyttämällä maalia viielässä. Huonoksi menneen maalin voi hävittää biojätteenä (luuliima on teknistä gelatiinia ja liitu kalsiumkarbonaattia, eli elintarvikkeiden lisäaine E170)

Sävytys:
Liimamaali voidaan sävyttää halutuilla väripigmenteillä. Sävytyspigmentit kostutetaan ennen sävyttämistä vedellä tai spriillä (esim. sinolilla). On huomattava, että sävyt näyttävät paljon tummemmilta märässä maalissa, joten sävytyksen kanssa tulee edetä rauhallisesti ja tehdä useita kokeiluja. Sävyn toistaminen on myös hankalaa, joten kannattaa tehdä niin paljon maalia, että se taatusti riittää käsiteltävälle pinnalle.

Haluttaessa tummia sävyjä, voidaan liimamaali valmistaa myös puhtaasta väripigmentistä. Valmistustapa on tällöin sama kuin valkoisen liimamaalin kohdalla.

Alusta:
Liimamaali on arka alustan lian läpilyönneille. Alustan tulee siis olla puhdas, muuten likatahrat lyövät läpi maalissa. Likaiset paikat tulee eristää esimerkiksi ohennetulla öljymaalilla, sellakkaliuoksella, liima- tai suopavedellä. Vanhat paksut liimamaalikerrokset kannattaa poistaa ennen uusintamaalausta. Tämä tapahtuu kätevimmin kostuttamalla ne ensin (esim suihkepullolla), jonka jälkeen maali kaavitaan ja pinnat pestään vedellä harjalla / sienellä.

TÄRKEÄÄ:
Kymin Palokärjen sivuilla esitellyt reseptit ja työohjeet ovat vain yksi vaihtoehto monien ohjeiden ja reseptien joukossa. Suosittelemme aina kokeilemaan työohjetta tai reseptiä pienemmällä määrällä tai pinnalla ennen varsinaiseen työhön ryhtymistä, sekä pitämään mielessä että kaikissa töissä hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi vaaditaan kokeilunhalun lisäksi kokemusta ja ammattitaitoa.

Koska Kymin Palokärki ei voi vaikuttaa itse tehdyn maalin valmistus-, käyttö- ja työskentelyolosuhteisiin, vastaamme vain toimittamiemme tuotteiden ja raaka-aineiden laadusta. Emme vastaa vahingoista, jotka johtuvat maalin valmistamisesta ja käytöstä tai maalin ja sen raaka-aineiden käytöstä vastoin niiden käyttötarkoitusta.

Näytetään tuotteet 1-2 / 2

Luuliima, helmi

Alkaen 7,50

Varastossa

Lisää ostoskoriin

Liitu P.W.18

Alkaen 4,00

Varastossa

Lisää ostoskoriin