Perinteinen pellavaöljymaali on erinomainen valinta lähes kaikkeen maalaamiseen sekä sisällä että ulkona. Tässä viisiosaisessa kirjoitussarjassa käsitellään pellavaöljymaalia ja sen käyttöä monesta eri näkökulmasta.

Pellavaöljymaalin ekologisuudesta

Pellavaöljymaali perusmuodossaan sisältää väripigmenttejä, sinkkioksidia sekä keitettyä pellavaöljyä eli vernissaa. Väripigmentit ovat useimmiten joko maavärejä tai puhtaita metallioksidipigmenttejä.

Väripigmentit (maavärit ja metallioksidit) eivät ole ihmisille tai ympäristölle vaaralliseksi tai haitalliseksi luokiteltuja. Maavärit tulevat nimensä mukaisesti erivärisistä maaperässä olevista kerrostumista, jotka lietetään, jauhetaan ja joissakin tapauksissa poltetaan värimuutoksen aikaansaamiseksi. Maavärit saavat värinsä maaperässä olevista erivärisistä metallin oksideista sekä muista mineraaleista.

Metallioksideja voidaan valmistaa myös teollisesti. Teollisesti valmistetut metallioksidit ovat maavärejä puhtaamia, sillä niissä ei ole maaperässä esiintyviä muita mineraaleja. Esimerkiksi keltaiset, punaiset, ruskeat ja mustat rautaoksidipigmentit, kromioksidivihreä ja valkoinen titaanidioksidi ovat synteettisiä metallioksideja.

Ranskan Roussillonissa sijaitsee suuri okraesiintymä. Okra on maaväri, jonka sävyt vaihtelevat keltaisesta punertavaan ruskeaan. 

Sinkkioksidi on luokiteltu vesieliöstölle vaaralliseksi. Maalien sisältämä sinkkioksidi on samaa ainetta, jota käytetään esimerkiksi ärtyneen ihon hoitoon tarkoitetuissa sinkkivoiteissa tai aurinkovoiteissa. Sinkkioksidi toimii pellavaöljymaaleissa homekasvua ehkäisevänä aineena, ja parantaa myös pellavaöljyn kalvonmuodostusta sekä vähentää jonkin verran öljymaalin kellastumisalttiutta pimeässä.

Vernissa on keitettyä pellavaöljyä. Keittämisellä tarkoitetaan öljyn kuumentamista n. 140 °C lämpötilaan, jolloin öljyn molekyyliketjut pitenevät ja kuivumisominaisuudet paranevat. Keittämisen yhdeydessä öljyyn voidaan myös puhaltaa ilmaa, mikä myös jouduttaa öljyn kovettumista. Keittämisen yhteydessä pellavaöljyyn lisätään myös hyvin pieniä määriä kuivikeaineita eli metallisuoloja, jotka jouduttavat öljyn kuivumisreaktiota.


Väripigmentit jauhetaan maalinvalmistukseen sopivaksi. Joskus niitä myös kuumennetaan eli poltetaan halutun värivivahteen aikaansaamiseksi

Joissakin tilanteissa pellavaöljymaaleihin suositellaan lisättävän liuottimia. Esimerkiksi pohjamaalin ohentamiseen voidaan käyttää pellavaöljyn ja tärpätin seosta, tai pelkkää tärpättiä. Tärpättinä voidaan käyttää joko havupuuöljystä valmistettua puutärpättiä tai fossiilisesta öljystä valmistettua liuotinta eli mineraalitärpättiä. Havupuutärpätti, jota valmistetaan tislaamalla mäntyöljystä, on ympäristölle ja terveydelle haitallisempaa kuin useimmat mineraalitärpätit. Toisaalta havupuutärpätin voidaan katsoa olevan ekologisempi vaihtoehto, sillä se on valmistettu uusiutuvasta luonnonraaka-aineesta.

Pellavaöljymaalin ekologisuus on kimurantti kysymys. Onko väripigmenttien valmistamisessa metallien yhdistäminen hapen kanssa ekologista teollisessa mittakaavassa? Entä onko eriväristen maakerrostumien kaivaminen ympäristölle haitallista? Maavärejä myös jatkokäsitellään teollisessa mittakaavassa liettämällä ja jauhamalla, ja joskus kuumentamalla halutun värivivahteen saamiseksi.

Maalien raaka-aineiden valmistamiseen vaaditaan energiaa, jonka tuottaminen ei aina ole kovin ympäristöystävällistä. Raaka-aineita myös rahdataan pitkiä matkoja pitkin maailmaa, Euroopassa pääsääntöisesti maanteitse, Suomeen tullessaan usein myös meriteitse.

Maalien tärkeimpiä ominaisuuksia ovat alustan suojaminen, kestävyyden parantaminen ja käyttöiän pidentäminen. Hyvä maalikalvo kestää pitkään ja pidentää maalatun pinnan elinikää. Pellavaöljymalin sideaine tunkeutuu syvälle ja kyllästää alustaa merkittävästi muovi- ja alkydimaaleja paremmin, ja suojaa siksi alustaa em. maalityyppejä tehokkaammin.

Muihin maalityyppeihin verrattuna pellavaöljymaalin voidaan katsoa olevan ympäristöä vähemmän kuormittava vaihtoehto. Koska maalien valmistuksessa käytettävät väripigmentit ovat pääsääntöisesti samoja maalista riippumatta, on tärkeä ekologisuutta määrittävänä tekijä maalin sideaineet sekä sideaineen vaatimat liuottimet, maalinvalmistuksen apuaineet sekä purkkisäilyvyyttä ja maalatun pinnan säilymistä parantavat säilöntäaineet ja biosidit.

Pellavaöljymaalissa ainoa väripigmenttien lisäksi tarvittava aine on keitetty pellavaöljy. Maalin ei tarvitse lisätä liuottimia, valmistuksessa ei tarvita apuaineita eikä sen säilyvyyttä tarvitse parantaa biosidein.

Teppo Ruohtula, maalarimestari

Pellavaöljymaalia käsittelevän kirjoitussarjan aikaisemmat osat:
Pellavaöljymaali (osa 1/5)