Perinteinen pellavaöljymaali on erinomainen valinta lähes kaikkeen maalaamiseen sekä sisällä että ulkona. Tässä viisiosaisessa kirjoitussarjassa käsitellään pellavaöljymaalia ja sen käyttöä monesta eri näkökulmasta.

Pellavaöljymaalin valmistaminen

Perinteisen pellavaöljymaalin valmistaminen on melkein yhtä helppoa kuin lettutaikinan tekeminen, ja se valmistettiinkin ennen joko maalausliikkeen verstaalla tai kotimaalarin toimesta. Aiemmin maalin valmistuksessa väripigmentit tai valmis pigmenttiseos ostettiin säkissä, johon lisättiin vernissaa säkin kyljessä annetun ohjeen mukaan.

Kronos Titanvalkoinen oli titaanidioksidi-, sinkkioksidi- ja bariumsulfaattipigmenttien seos . Jauheesta sekoitettiin itse maali säkin ohjeen mukaisesti.

Pellavaöljymalain valmistamista varten mitataan sekoitusastiaan lopullista määrää vähemmän keitettyä pellavaöljyä. Öljyyn lisätään haluttuja väripigmenttejä vähissä erin, ja seosta hämmennetään tukevalla sekoituskepillä kunnes saadaan tasainen paksu tahna. Tätä tahnaa kannattaa vaivata sekoituskepillä huolellisesti, jotta kuivat värpigmenttikokkareet hajoavat, ja tahna on tasaista. Lopuksi maalitahnaan lisätään keitettyä pellavaöljyä, kunnes se on sopivan paksua maalaamiseen. Sopiva paksuuden tunnistaa yleensä siitä, että sekoituskeppi pysyy melkein pystyssä maalissa.

Jotkin erityisen voimakkaasti värjäävät väripigmentit edellyttävät huolellisempaa hiertämistä, jotta väritahnan pigmenttikokkareet hajoiavat. Tällöin pigmenttitahnaa laitetaan lasilevylle, jota vasten tahna hierretään lasihiertimellä. Hiertäminen tulee kuitenkin kyseeseen useimmiten vain voimakkaiden sävytysvärien kohdalla, joita käytetään hyvin pieniä määriä.

Eri väripigmentit sitovat eri määriä öljyä, joten suoraa yleispätevää kaikille väripigmenteille sopivaa sekoitussuhdetta ei voida antaa. Esimerkkinä alla on sekoitussuhde 1 litralle valkoista maalia.

0,7 l keitettyä pellavaöljyä
1 kg titaanidioksidia
0,4 kg sinkkioksidia

Itsetehdyn maalin parhaita puolia on, että tietää tarkalleen mitä aineita maali sisältää. Sitä voi myös hyvin muokata omiin käyttötarkoituksiin soveltuvaksi lakoilla, muilla öljyillä tai ohenteilla.

Valmis maali säilyy tiiviisti suljetussa astiassa vuosikausia. Maali ei myöskään mene pilalle jos se pääsee jäätymään. Pitkään varastoitaessa väripigmentit saattavat sakkautua purkin pohjalle, mutta huolellisesti sekoittamalla pitkäänkin varastoitu maali saadaan taas käyttökuntoon. Jos maalipurkki on vajaa tai ei ole suljettu tiiviisti, voi maalin pintaan muodostua kalvo eli nahka. Jos kalvo on paksu, voi sen leikata reunojaan myöten irti purkista ja nostaa pois. Ohut nahka saattaa hajota pieniksi kappaleiksi roskaten maalia. Roskat saa helpoiten poistettua maalista suodattamalla se sukkahousun läpi, jonka jälkeen maali on taas täysin käyttökuntoista.

Teppo Ruohtula, maalarimestari

Pellavaöljymaalia käsittelevän kirjoitussarjan aikaisemmat osat:

Pellavaöljymaali ja sen ominaisuudet (osa 1/5)

Pellavaöljymaalin ekologisuudesta (osa 2/5)